Nonniin. Se on toinen pv pyörähtänyt käyntiin.

Aamu alkoi aika mukavasti vaikkakin oli aikainen herätys terapiakäyntiin. Niin, minulla on todettu paniikkihäiriö. Mikään muu elämänalue ei tuota kauheasti vaikeuksia kuin kouluttautuminen ja uusi ympäristö. Se alkaa aina ahdistaa niin että unet lähtee vaikka en mitään tietoisesti ainakaan pelkää.Maha vaan ottaa ja menee sekaisin ja jännitys vie voimat. Nyt mietitään pitäisikö lääkitystäni nostaa.. itse vähän epäilen ideaa. Haluaisin lääkkeistä ehkä kokonaan eroon, mutta uskon kyllä mielummin lukenutta lääkäriä..

Pienen kävelyn tein jonka jälkeen suunnistin mummulle kahville. Oli mukavaa kuunnella mummulin höpinöitä vaikken välillä tiedäkkään mikä oli minkäkin jutun pointti :) Huomaa että on mummullekkin ikä tehnyt jo tepposia. Vaikka on koko pv aikaa niin hirveä "kiire" on kuulemma tehdä kaikkea. Pitää silittää vaatteita.. siivota.. koira ulos.. pitää.. pitää sitä ja tätä. Itse kun katselen ympärilleni niin kämppä on aivan siisti. Mutta jos hän tarvitsee kiireen tuntua elämään, olen antanut nasevien kommenntieni jo olla.. 

Hassua miten yhdestä villakoirasta saa niin paljon puhetta aikaan. Se pitää harjata, trimmata, silmät puhdistaa, ruoka laskea ja vaikka mitä. Pääni menisi pyörälle jos sattuisin mummun kanssa oikeasti elämään. Mummeli hössöttää niin paljon, ettei miehensäkään enää jaksa vastata kaikkiin kysymyksiin. Tai tiedä mikä niistä olikaan se kysymys...!

 

Onkohan tämä meno nyt ihan normaalia? mietiskelen joskus.

 

Sitten olipi vähän asioiden selvittelyä nuoriso-ohjaajan kanssa siitä että missä tällähetkellä mennään, ja kannattaako kouluja vielä harkita. Turistiin mukavia ja muutenkin tämä päivä ollut jo hieman plussan puolella. Mieheni haki minut kylältä ja ennen sitä ehdin soittamaan kaverille josko hän olisi kotona. Noh, eipä ollut kauaa, mutta tulee kumminkin käymään tänään pienen shoppailun jälkeen. Keitellään sitten tapamme mukaan kahvit ja vatvotaan elämää.. ja lorvitaan.. ehkä vähän valitetaan miehistä. ;)

 

Onneksi on kaksi hyvää ystävää. Kiitos luojalle siitä!