Tämä taitaa olla niitä päiviä, ettei saa otetta oikein mistään. Poikaystäväni käy nyt työharjoittelussa, ja on onnneksi viihtynyt siellä. Ainakin jotenkuten. Huomaan hänessä samanlaista ahdistuneisuutta kuin itsessäni, vaikka ei ole mitään hällä todetukaan. Eikä liiemmin halua kuulemma lähtee selvittämään vaikka ongelmia selvästi tuottaa

Voi rakas ed-energiajuomani. Olet ainut uskollinen toverini :D Totta tosiaan. En tiedä onko tämä nyt varsinaisesti koukku, pärjään kyllä hyvin ilmankin. Mutta kahvi ei enää aamusin maistu kauheasti ja olenkin siirtynyt nauttimaan tätä. Yksi pullo mulla riittää melkein toiselle päivälle, joten onko se nyt paha?

Ei kyllä kysytä äitini mielipidettä.. :D Hän kauhistelee jo muutenkin näitä. Meillä on aina hauska taistelu jos hän kommentoi juomaani.. Minä vedän esiin hänen tupakoinnin! Ja siinä sitten ei koskaan päästä eteenpäin, sillä molemmilla on paheensa! ;) Mutta luulenpa että tupakka on kyllä paljon pahempi.

Pitäisi katsella aikuiskoulutuksia. Muttakun ei löydy mitään, mikä saisi mut kiinnostumaan. Ja jos löytyy, se on jossain lapissa! Voi hyvää päivää. Tosin rakastan kyllä lappia, ja aina olen haaveillut husky-ajoista ja kuumasta kaakaosta pienessä talvisessa tuvassa.. AIJAI! Mutta se on vaan unelmaa, elämäni on täällä.

Olen ahdistunut pieni paska! Mutta sinusta pitää tulla jotain! pitää tehdä jotain. Pitää olla jotain. Tähän ei saa olla tyytyväinen...laiska loinen!

Nytpä tuli kummallinen stoori, ajattelin kyllä ihan vaan muutaman sanan kertoa....

Laihdutus surraa jotenkuten, perusruokaa menee ja sitärataa. Vielä pitäisi liikkua!

Thanks bye.

Ainiin, olen muuten siivonnut koko kämpän heti aamutuimaan. Teen sen joka kerta. Tällä yritän todistaa itselleni, etten ole vain laiska. Mieheni ei paljon tee ellei käske. Tämä taitaa olla ihan normaalia? Ja mikä mies.. poika hän vielä on. Onko 20v mies vai poika? Hyvä kysymys.